Neron elämää

”Olen Nero, entinen orpo villikissa. Enää en ole villi enkä oikein orpokaan. Meri tuli ja tarjosi kodin. Minä hyväksyin tarjouksen…” Näin esittelin urani alussa itseni ja rankan taustani. Äiti siis katosi ja häneltä jäi neljä kissavauvaa. Meistä vauvoistakin katosi yksi. Meri pelasti ja alkoi ruokkia kolmea, Mörköä, Pimua ja minua. Myöhemmin hän etsi sisaruksilleni uuden kodin.

Meri, emäntä-piika, kirjoitti Pentukirjaani noista ajoista näin: ”Siitä alkoi mielenkiintoinen kissankesytysoperaatio, jossa Nero opetti minulle ainakin yhtä paljon kuin minä sille.”

Kirjoitan joka kuukausi seikkailuistani, joita on siunaantunut paljon. Meri on usein ollut sydän sykkyrällä, kun olen kadonnut, sairastanut, tapellut. Onneksi paljon on ollut myös rauhallista maalaiselämää, kodin lämpöä ja turvaa, unohtamatta pulleita hiiriä, ärsyttäviä oravia ja naapurin hupsua koiraa.

Käy ihailemassa kuviani galleriassa!

 

Kerron toukokuun Askelessa, miten kevät on tullut ja vallannut pihapiirimme.  

”Eilen teimme pitkän retken rantametsikköön muuttolintuja katselemaan. Säikähdimme molemmat, kun yhtäkkiä rannasta aivan jalkojemme juuresta lennähti suuri lintu. Piika sanoi, että se oli haikara, joka on pesinyt täällä jo monta vuotta.”

 

 

 

 

Kerron myös vielä suuremmasta eläimestä, joka on pihapiirissä todellinen vaara kissalle. Onneksi olen syvästi tietoinen kulkijasta ja osaan olla varovainen. Lehdessä on tarkkaavaisuudestani - vaikka nyt itse sanonkin - sangen oivallinen kuva.

 

 

 

 

Lähetä Nerolle terveisiä!

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: