Isänä Iki Kianto

Kun Raija-Liisa Kianto oli pieni, hänellä oli kaksi äitiä ja isänä kuuluisa kirjailija Ilmari Kianto. Kiantajärven rannalla tytär muistelee sotalapsivuosia Ruotsissa ja elämää Turjanlinnassa sekä kertoo isänsä uskosta Jumalaan.

Kuva: Pertti Härkönen


Lehti on luettavissa näköislehtenä oheisen linkin kautta.



Anna palautetta lehdestä ja voita Askelen vuosikerta!


 

Syyskuun numeron sisältö:

Askelen kansikuva Pekka ja Riitta Rädyn kimppakyydistä kuvaa hyvin värikkään pariskunnan suhdetta: rentoutta, yhteyttä, yhteistä suuntaa. Jo alussa se tekivät päätöksen olla uskollisia. Sitoutuminen tähän yhteen rakkaaseen on tuonut suuren vapauden elää hullua ja luovaa elämää.

Kannen kuva: Annika Suvivuo

 


Itseäni lohduttaa usko siihen, että joku näkee tämän kaiken. Joku on suurempi kuin pelkoni ja levottomuuteni. Sitä kuvaa isältä saamani ikoni, joka aikoinaan lohdutti myös häntä rintamalla.”

Pirjo Wesaniemi

Päätoimittaja


Syyskuun Askelessa moni palaa muistoissaan 30 vuoden taakse ja Helsingin Olympiastadionille, Suomen suurimpaan hengelliseen tapahtumaan, jossa evankelista Billy Graham saarnasi yli 180 000 ihmiselle. Miten syntyi Missio Helsinki, mitä sen aikana ja sen jälkeen tapahtui?

”Se on ollut elämäni mielenkiintoisin tehtävä, kohokohta”, kuvaa SYP:n silloinen pääjohtaja ja mission päätoimikunnan puheenjohtaja Ahti Hirvonen.


Terhi Ranta-Ojala erotettiin teini-iässä Jehovan todistajista. Terve usko ja identiteetti ovat löytyneet kivun kautta. Tärkeässä käännekohdassa yksi laulu pysäytti hylätyn: Tuhkasta nousee aamu.


Ajassa-sivuilla Erkki Kuusanmäen piirroksessa ennakoidaan tulevaa arkkipiispan vaalia ja professori Jukka Kemppinen kertoo runojensa synnystä. Askelen lahja uskollisille lukijoille on uskollisen kolumnistin ja palkitun blogistin tuore runokirja Taivas on taikurin viitta. Teokseen on koottu sekä helmiä Kemppisen aikaisemmista kokoelmista että uusia runoja. Kirja lähetetään niille, joilla on voimassa oleva jatkuva tilaus.


Matti J. Kuronen pohtii, millaista olisi kuulla jatkojalostamatonta Jumalan sanaa:

Mitä tapahtuisi, jos saisimme armon tutustua Raamattuun prima vista, ensinäkemältä? Jeesus tuskin sanoi pitävänsä nyt Vuorisaarnan. Tuskin hänen kuulijansa asettuivat nykyisten kirkossa kävijöiden tavoin saarnankuunteluasentoon, vilkuilivat ympärilleen nähdäkseen, keitä muita kylältä on tullut saarnakuuloon tai hypistelivät viittansa liepeissä kolehtilantteja, kun ei tullut denaareita mukaan.”


Petteri Järvinen vajosi äkillisesti syvään tajuttomuuteen 20.3.2015. Tutkimusten jälkeen syyksi paljastui vakava sairaus.

”Se oli parasta, mitä minulle on tapahtunut”, mies kuitenkin sanoo. Hän heräsi tajuttomuudesta muuttuneena miehenä.


Rukouspalstalla muistetaan avioerolapsia, yksinäisiä ja pelkääviä.


Portugalin Belmontessa eli vuosisatojen ajan juutalainen yhteisö, jonka jäsenet elivät vainojen takia ulospäin kuin kristityt, mutta noudattivat salassa juutalaisia tapoja. Kaikki muuttui, kun Maria Antonieta Garcia muutti vuonna 1972 Belmonteen ja avasi koulun oven marrano-lapsille. Yhteisö sai oman synagogan ja nykyisin marranot ovat ylpeitä juuristaan.


”Voimmeko uskoa, että mekin saamme syntimme anteeksi, kun olemme kastettuja ja tunnustamme syntimme”, kysytään Eero Junkkaalalta.

”Niin kauas kulkenutta ei ole, jota ei kotona rakastettaisi ja odotettaisi takaisin”, kuuluu osa vastauksesta.


Jukka Kemppinen kirjoittaa hurmahenkisyydestä ja kiivailusta. Näinä aikoina tarvitaan malttia ja korva on suuta tärkeämpi ruumiinelin.

”Tosin on saarnattava, kun on saarnaamisen aika, mutta jokainen saarnamies – ja kirjoittaja – päätyy toistelemaan tyhjiä sanoja, ellei hän ole kuunnellut tarkalla korvalla, miten toisten on, mikä on tilanne.”


Reformaation sivupersoonia -sarjassa Paavo Alaja esittelee Katharina Schütz Zellin, joka oli aktiivinen maallikkoteologi ja sielunhoitaja.

”Schütz edusti teologisesti ekumeenista linjaa. Käytännön vuorovaikutus oli hänelle oppeja tärkeämpää, mikä näkyi myös hänen huolenpidossaan Strassburgin köyhistä ja sairaista. Kotonaan hän saattoi majoittaa keitä tahansa uskontulkintojensa vuoksi paenneita kristittyjä.”


”Tarinoiden Suomi on Suomi 100 -juhlavuoden virallinen dokumenttielokuva. Voit lumoutua sen tarinoista, valokuvista ja musiikista elokuvateatterin pimeässä katsomossa mukavasti istuen. Mutta tarinat ovat vielä lähempänä, ulottuvillasi, kun istahdat ratikan penkille tai työpaikkaruokalan pöytään. Pieni kyllä-sana hymyssä tai ystävällisessä katseessa voi johtaa sinut kuulemaan Tarinan. Ehkä saat kertoa myös omasi”, kirjoittaa toimittaja Päivi Puhakka.


”Enemmistö Raamatun teksteistä on kertomuksia. Narratiivinen tulkinta kysyy, mikä merkitys kertomuksilla itsellään on ollut ja on niille, jotka niitä kuuntelevat. Tai meille, jotka luemme niitä Raamatusta”, kirjoittaa Olli Valtonen.


Kirjeenvaihtopalstalla etsitään ystävää, kirjoittajakaveria ja puolisoa.


Torsti Lehtinen kertoo tarinan ketun ja kurjen kesteistä sekä ehdottaa kattamaan yhteisen pitopöydän erimielisille.

”Moni kovan arjen koettelema poliitikko leimannee ehdotukseni utopistiseksi. Leimatkoon. Sanoin jo itsekin, että sellainen se on. Kokeiluun kannattaa kuitenkin ryhtyä, koska siihen ei sisälly minkäänlaista riskiä. Jos yritys epäonnistuu, jatketaan vain kyräilyä entiseen tyyliin ja toivotaan parasta.”


Hyvä elämä -palsta kertoo, kuinka hoidetaan vulvodyniaa, yleisesti vaiettua naisten vaivaa.


Viisikymppisenä papiksi valmistunut tiedotuspäällikkö Eeva-Kaisa Heikura on tyttärensä omaishoitaja. ”Elämä on opettanut pyytämään apua ja luottamaan Jumalan armoon”, hän sanoo.


Askel esittelee kirjoja, joiden kanssa voi käpertyä sohvan nurkkaan lukulampun alle.


”Luonnossa kulkiessa ei tarvitse osata nimetä kaikkia lajeja tai ymmärtää kaikkia luonnon mekanismeja. Rohkaisen ihmisiä vain olemaan ja kulkemaan ilman päämäärää, kuuntelemaan ja tarttumaan hetkeen”, sanoo Sininauhaliiton Tuomo Salovuori, jonka suunnittelema Vihreä veräjä -projekti tukee luontoavusteista kuntoutusta.


Juha Hänninen oli villi ja yksinäinen orpopoika, jolle pyhäkoulunopettaja sanoi: ”Orvollakin on Taivaan isä ja velipoika, jonka nimi on Jeesus.”

Kasvatuskodissa, koulussa ja armeijassa kohdalle osuneet muutkin aikuiset tukivat ja uskoivat Juhaan, josta tuli aikuisena isä, nuorten liikuntaharrastusten tukija ja yhteiskunnallinen vaikuttaja.


Ajankohtaissivuilla kerrotaan Helsingin Tuomasmessuista, Osmo Rauhalan 60-vuotisjuhlanäyttelystä Didrichsenin taidemuseossa ja kirkkoilloista, joissa voi kuulla Elviksen gospelmusiikkia ja saada esirukousta. Mukana Seppo Juntunen sekä musiikin ammattilaiset Johannes Österlund, Heidi Tuikkanen, Juha Kuivanen, Joska Lakopoulos ja Kim Ekblom.


Martti Räikkösen laatima ristikko tarjoaa sopivaa jumppaa aivoille.


Anna-Mari Kaskinen kertoo pakolaislasten leiristä Suomessa:

”Äkkiä kolme poikaa käy ojentamassa oman ruusunsa meille leirin naispuolisille vastuunkantajille. Yksi pojista on irakilainen, yksi syyrialainen ja yksi kotoisin Somaliasta. Puristan ruusua kädessäni ja ajattelen tuon pojan äitiä. En tiedä, onko hän elossa. Mutta toivoisin, että hän näkisi poikansa juuri nyt.”

 


Seuraava Askel on syyskuun numero, joka ilmestyy 5.10.2017.


Askel-lehti juhli 30-vuotista taivaltaan helmikuussa 2014 Helsingin Agricolan kirkossa. Puhujina olivat päätoimittaja Pirjo Wesaniemi, lehden ensimmäinen päätoimittaja ja perustaja Olli Valtonen, Askelen omistaja, Kirkkopalvelujen johtaja Ilkka Mattila, kirjailija Anna-Mari Kaskinen ja entinen pääministeri Paavo Lipponen. Musiikista vastasivat Petri Laaksonen, Elias Kaskinen ja Suora lähetys -yhtye.

Katso kuvia Askelen 30-vuotisjuhlista!