Taiteen tulkki ja teatterineuvos

Yksinäisyys on valittuna ihanaa, mutta pakkona sietämätöntä”, sanoo tuore teatterineuvos Ritva Oksanen, joka kiertää Suomea esittämässä monologia Älä jätä sinua yksin. Esityksen taustalla on rakkauden kaksoiskäsky, että myös itseään on rakastettava.

Kuva: Jani Laukkanen


Lehti on luettavissa näköislehtenä oheisen linkin kautta.



Anna palautetta lehdestä ja voita Askelen vuosikerta!


 

Toukokuun numeron sisältö:

Kirjailija Jari Tervon järisyttävä kirja Matriarkka kertoo juuri siitä, mitä Suomessa taas tapahtuu. Ihmisen elämä ei paina mitään, kun maailmanpolitiikan aallot iskevät kohti. Ensin riepoteltiin inkeriläisiä, nyt turvapaikanhakijoita.

Kirkko on noussut johtavaksi ihmisoikeustaistelijaksi juuri nyt.

Kannen kuva: Uzi Varon

 


Monessa suvussa on matriarkkoja ja patriarkkoja, jotka valaisevat ympärillään oleville uskoa ja toivoa vaikeuksista huolimatta.”

Pirjo Wesaniemi

Päätoimittaja


”Kun tulin uskoon, löysin iloisen musiikin ja sormet tuntuivat sulavan pianon koskettimille. Jumala on luovuuden lähde, ja soittamiseen kuuluu improvisaatiota”, kertoo pianotaiteilija Tuomas Nikkanen.


Ajassa-sivuilla kerrotaan Kirkkopäivistä, jossa on runsas kattaus messuja, musiikkia ja keskusteluja, äänessä muun muassa presidentit Tarja Halonen ja Sauli Niinistö, piispat Eero Huovinen ja Kaarle Kalliala sekä luterilaisen ja ortodoksisen kirkon arkkipiispat.

30 vuotta sitten toukokuun 1987 Askelessa pohdittiin, miltä etsikkoaikaansa elävä Suomen kirkko näyttää 2000-luvulla – vertailukohteena Hollanti, jossa maallistuminen oli jo selättänyt kristinuskon. Kirkkososiologi David Wasdell ennakoi kirkkojen talouden ja jäsenmäärän romahtamista. SKSK:n pääsihteeri Veikko Pöyhösen mukaan Suomen kirkko voittaa tai häviää taistelun sieluista kaupungeissa.


”Kiusaus hallita elämää tietämisellä omasta ja muiden puolesta riivaa meitä kaikkia”, toteaa Eija-Riitta Korhola ja sanoo, että on parempi luottaa kuin tietää.


Matti J. Kuronen pohtii kaipuutamme maalle: ”Siinä, missä isä sitoi katiskan Opel Olympian katolle, poika tsekkaa navigaattorilla liikenteen sujuvuuden ja ennakoi perilletuloajan. Luonto kutsuu hybridi-kulkijaa.”


”Kun tuomme kirkkoihin palan luontoa, vihkiäisiin ja juhannusmessuun koivuja ja kieloja tai siunaustilaisuuksiin havukranssin tai kukkakimpun arkulle, sidomme kukkien ja havujen sekaan rakkautemme ja surumme. Muistan myös hautajaiset, joissa lähtijän arkulle heitettiin kotipihan narsisseja”, kirjoittaa Päivi Puhakka.


Marja Kalajoen molemmat vanhemmat menettivät äitinsä, kun nämä lähtivät 1920-luvulla Amerikkaan. Marja on käynyt läpi vuosien prosessin ottaessaan selvää isoäitiensä lähdön syistä ja vaikutuksista.


Vuoden 2017 jokaisessa numerossa esitellään reformaation vähemmän tunnettuja sivupersoonia. Paavo Alajan artikkelisarjassa seuraavana on hauholainen kihlakunnan tuomarin poika Martinus Skytte, josta tuli piispa ja jonka ”kaitsijana” toimi Kustaa Vaasa; evankelis-katolilainen piispa joutui myötäilemään kuninkaan tahtoa säilyttääkseen asemansa ja toimintamahdollisuutensa.


”Jeesus käskee kääntämään toisen posken. Onko kristityn siis suostuttava kärsimään mitä tahansa vääryyttä?” kysytään Eero Junkkaalalta.


Väitöskirjatutkija ja Vapauta Uhri -yhdistyksen toiminnanjohtaja Pia Rendic sanoo, että hänellä on viiden lapsensa lisäksi lapsi, jota hän kantaa koko ajan sydämessään. Se on hänen luotsaamansa päiväkeskus Kyproksella, jossa bordelleista vapautuneet naiset saavat tukea uuden elämän aloittamiseen.


Torsti Lehtinen ehdottaa kolumnissaan, että Kalliossa, vanhan työväen ja köyhälistön kaupunginosassa omistettaisiin kadut kristilliselle arvomaailmalle: Vuorisaarnan katu ja Köyhän lesken katu. Katuja voisi nimetä myös kovaosaisten ystävinä tunnettujen kunniaksi: Mathilda Wreden katu ja Veikko Hurstin katu.


Olli Valtonen muistuttaa, että ”pääsiäiskertomus huipentuu helluntaina, jolloin opetuslapset saivat Pyhän Hengen ja syntyi se, mitä me nykyisin kutsumme kirkoksi. Se tarkoittaa, että Jeesus jatkaa elämäänsä täällä maan päällä meissä. Hänen seuraajissaan”.


Tiede vahvistaa sen, minkä moni tietää jo kokemuksesta: luonto tekee hyvää sekä mielelle että ruumiille. Siksi ei ole samantekevää, mitä me teemme luonnolle esimerkiksi kaupunkisuunnittelussa. Professori Kalevi Korpela kertoo luonnon hyvinvointivaikutuksista.


”Miten suvaitsemattomuutta voi suvaita?” kysyy Jukka Kemppinen ja toteaa, että kysymys on hyvin ikävä: sen sisään on leivottu kivi.


”Suurin esirukousten määrä tulee äideiltä. Huoli ja suru lasten elämästä seuraa meitä äitejä läpi elämän. Haluaisimme lapsillemme parasta. Elämä kuitenkin koettelee ja satuttaa lapsiamme ja sitä kautta myös meitä. Jokainen äiti voi palata Marian kokemuksiin poikansa kärsimyksen äärellä. Murheellisille on luvattu lohdutus. Jumala kutoo parantavan läsnäolonsa meidän ja lastemme elämään”, rohkaisee tuomaspappi Pirjo Kantala Askelen esirukouspalstalla.


Veli-Matti Huhta kulkee reformaatiota näyttävästi juhlivassa Wittenbergissä ja kuvailee: ”Luther katsoo joka näyteikkunasta, joka toisesta kurkistaa Katharina-rouva... näyteikkunat notkuvat Luther-tavaroista. On leluja, palapelejä ja sarjakuvia. Ne levittävät historiallista tietoa ja ovat siinä mielessä pelkästään positiivisia asioista.”


Kirjapalstalla esitellään kirjoja muun muassa historiasta tai ruutuviljelystä kiinnostuneille.


Historioitsija Teemu Keskisarja kirjoittaa:

”Suomi on historialtaan miltei maailman homomyönteisin tai homovälinpitämättömin maa. Evankelis-luterilaisen kirkkomme pitäisi olla ylpeä siitä, että se ei armottomimpinakaan aikoina vainonnut homoja. Teologian ’sodomiiteiksi’ luokittelemat ihmiset saivat Suomessa elää jopa 1600- ja 1700-luvuilla, jolloin pyövelin kirves heilui lukemattomista muista synneistä.”


Siinä, missä ihmiset arvottavat itseään ja toisiaan tarinoitten kautta, eläin ei vaikutu tarinoista. ”Kaikki roolit ovat sille merkityksettömiä. Se suo ihmiselle parantavaa hoivaa”, sanoo koiransa Ambran kanssa hoivakodeissa vieraileva Eija Wager.


Hengästyttää, rintaa puristaa, happi loppuu, ahdistaa... Hengästymiselle ja hengenahdistukselle on monta nimeä. Taustalla voi olla sairaus, mutta myös ikääntyminen ja lihavuus lisäävät hengästymisherkkyyttä. ”Kuntoile riittävästi ja säännöllisesti, pidä painosi kurissa, syö terveellisesti, älä tupakoi, käytä alkoholia kohtuudella ja tee säännöllisesti syvähengitysharjoituksia”, neuvoo professori Anssi Sovijärvi Hyvä elämä -palstalla.


Ajankohtaissivuilla kerrotaan Pirkko Jalovaaran saamasta tuomiosta rahankeräysrikoksesta ja annetaan ääni monille lukijoille, jotka kertovat Askelen merkityksestä itselleen. Esittelyssä myös Helsingin Tuomasmessut ja Seppo Juntusen rukousillat.


Martti Räikkösen laatima ristikko haastaa rassaamaan aivosoluja.


”Kun valtaapitävät kiistelevät maan ja maailman herruudesta, katson heitä, jotka ovat vapaita kaikesta laskelmoinnista ja voitontavoittelusta. Katson lapsia, joiden silmiä ei pelko ja uhka ole vielä tavoittanut.” Näin kirjoittaa Anna-Mari Kaskinen.


Seuraavan Askel ilmestyy 1.6.2017.


Askel-lehti juhli 30-vuotista taivaltaan helmikuussa 2014 Helsingin Agricolan kirkossa. Puhujina olivat päätoimittaja Pirjo Wesaniemi, lehden ensimmäinen päätoimittaja ja perustaja Olli Valtonen, Askelen omistaja, Kirkkopalvelujen johtaja Ilkka Mattila, kirjailija Anna-Mari Kaskinen ja entinen pääministeri Paavo Lipponen. Musiikista vastasivat Petri Laaksonen, Elias Kaskinen ja Suora lähetys -yhtye.

Katso kuvia Askelen 30-vuotisjuhlista!