Paratiisin lammaspaimen

Tallinnassa ikänsä asunut Inga Arro muutti maalle. Nyt hän hoitaa Hiidenmaalla ikäihmisiä ja lampaita.

”Kun pääsen tänne, kehosta lähtee kaikki kiire pois. Kaupungissa on kuin olisi neulasia harteilla”, Inga kuvailee ympäristönvaihdosta.

Kuva: Mari Teinilä


Kana kerrallaan, Askel kerrallaan maailmaa parannetaan! Nyt jokainen uusi Askelen tilaus tulee naisten kanalaprojektia Ugandassa Naisten Pankin kautta


Voit ostaa uusimman Askelen näköislehden tästä.



Syyskuun Askelen sisältö:


”Elämänmuutoksen tehneitä ihmisiä on innostavaa tavata. Pienelläkin muutoksella voi olla suuri merkitys.”

Mari Teinilä

Päätoimittaja


Kyllä me jossain tilanteessa voimme aistia ajattomuutemme. Se on joku hetki, kun ihastelemme jotakin. Syvä tietoisuus”, kuvailee Atte Korhola Askelen kansijutussa.

”Yritän myös kuunnella ja olla vastaanottavainen, ettei rukous ole vain lineaarista vaan dialogia.”

Kannen kuva: Jukka Granström


”Viime vuodet eivät ole olleet meille kummallekaan tasaista kyytiä. On ollut hyvä käydä kivuliaita ja iloisiakin prosesseja läpi yhdessä”, toteavat toiselle kirkkokiertueelleen lähtevät Tommy Hellsten ja Tommi Kalenius.


Askelessa Tuomasmessun syksy: syyskuun messut, Ehtookellot, Soppasunnuntait, Tuomaskuoron ja Tuomasmessun Taateleiden (lasten ja nuorten kuoro) toiminta sekä pienryhmät.


”Jos anteeksi antaminen on haastavaa, se kannattaa kuitenkin tehdä. Vaikka sitten itsekkäistä syistä. Päästää irti, jotta voi elää vapaana. Kokeilla vaikka vähitellen. Voit päättää rukoilla päivittäin: ’Jumala, auta minua antamaan anteeksi sen verran kuin pystyn tänään.’”

Tuomaspappi Pirjo Kantala


Esirukouspalstalla pyydetään muistamaan tyttäriä, että he voisivat antaa anteeksi vanhemmilleen.


Hengellinen elämä on myös ruumiillista, varsinkin rukous. Joku ristii tai kohottaa kädet, toinen polvistuu, kolmas tanssii.

Askel kuvaa 17 tilannetta, joissa henki ja ruumis kohtaavat.


Ajassa-sivuilla pitkospuita, pyhiinvaelluksia, puolukoita ja Kuusanmäen piirros.


Ahvennugetit ovat Matti Saikkosen keittiön herkku numero yksi. Resepti löytyy uudesta Askelesta. Uppopaistamisen salat kokkikoulun käynyt ja nykyisin Suomen Raamattuopiston kiinteistönhoitajana toimiva Matti oppi kiinalaiselta työtoverilta.


Luottamus Jumalaan säästi Kati Mustosen katkeruudelta silloinkin, kun vaivalla opiskeltu ammatti piti jättää kipujen takia. Kipu ei kuitenkaan salpaa Katin luovuutta. Hän maalaa vaikka selällään maaten.


Olli Valtonen kirjoittaa synnistä, josta vaietaan.

”Ylpeys ei ole vain pahe paheiden joukossa. Se on kristillisen kirkon opettajien mukaan paheista ensimmäinen, kaikkien paheiden alku. C. S. Lewis sanoo hyvin: ’Siveettömyys, vihapuheet, kiukku, ahneus, päihteet ovat ylpeyden rinnalla pelkkiä hyttysenpistoja. Ylpeys johtaa kaikkiin muihin paheisiin. Se on täysin jumalanvastainen olotila.’”


Tico ja Teemu Rinne pakenevat hetkeksi Nurmijärveltä Helsinkiin, Temppeliaukion kirkon kallioille.

”Näillä kulmilla kohtasin Jumalan ja vietin elämäni onnellisimmat ja raskaimmat vuodet. Silloin alussa kirkkoa vasta räjäyteltiin muotoonsa kalliosta, mutta minulla oli oma kirkkoni. Aina kun oli vaikeaa tai meni ’liian hyvin’, menin kallioiden alapuolella olevan väestösuojan teräsovien eteen istumaan ja toivoin milloin mitäkin: jonkun asian pysymistä ja toisen muuttumista. Jumalasta en tiennyt mitään.”


Lukijat kirjoittavat unohtumattomista matkoista kotimaassa. Hilkka kertoo paluusta entisen kotitalon kulmille, maalaismaisemaan.


Vesa Keinonen muutti Tampereelta Helsingin Jätkäsaareen.

”Eri puolille maatamme nousee nyt paljon jätkäsaaria. Niitä ei kannata mollata. Uudet asuinalueet ovat mahdollisuus synnyttää myös uudenlaista yhteisöllisyyttä. Sen peruspilareita ovat rohkeus ja avoimuus erilaisuudelle.”


”Rakastuminen on kukka, rakkaus kypsyvä hedelmä”, kuvaa rovasti Matti J. Kuronen runollisesti ja kirjoittaa avioliiton ajattomasta salaisuudesta. Alttaria ei kannata unohtaa.


Saimi ja Wäinö Havas rakastuivat rintamalla, jossa yhteinen taival alkoi haavoittuneina sotavankkureiden rattailla, matkalla Sortavalan sairaalaan. Heidän yli 20 vuotta kestänyt kirjeenvaihtonsa on arvokas kulttuurihistoriallinen perintö, joka kertoo lujasta rakkaudesta sekä uskosta Jumalan johdatukseen.


Minna Kettunen ihmettelee Venny Soldan-Brofeldtin Heränneitä-taulun äärellä, miten hienosti teokseen maalatut naisten kasvot kuvaavat erilaisia uskonnollisia persoonallisuuksia.


Rovasti Jussi Rytkönen vastaa kysymykseen ”Puhuuko Raamatussa Jumala vai ihminen?”


Askel esittelee kirjoja: Hannu Mäkelän Suunnitelma loppuelämän varalle, Liisa Keltikangas-Järvisen Ujot ja introvertit, Taina Laanen Vahvuutena herkkyys, Heather Morrisin Auschwitzin tatuoija ja Peter Jamesin Kiistaton todiste.


Coton de tuléar Eetu on emännälleen kroonisen kivun ”maadoittaja”.

”Kivun yrittäessä niskalenkkiä, koira tulee lohduttamaan. Kivun keskellä keskityn silittämään sen turkkia ja lenkkeillessä huomaan Eetun avulla linnut, meren pauhun, kesän tuoksut, auringonlaskut ja kuutamot”, Tanja Moring kertoo.


Hautausmaakävelyllä Olli Seppälä katselee hautakiviä, joihin on kaiverrettu vene tai laiva.

”Purjelaiva viittaa todennäköisesti vainajan ammattiin, purjevene tärkeään harrastukseen.”


Kansanedustaja Anna Kontulalle usko on kokemuksellinen asia, kuten äidinrakkaus. Sitä ei voida yrittää todistaa luonnontieteen menetelmin.

”Sama kuin yrittäisi kutoa villapaitaa vasaran ja sahan avulla.”


Menossa-palstalla esittelyssä Quentin Tarantinon uusin elokuva Once Upon a Time in Hollywood, Kuopion VB-valokuvakeskuksen Ikonit ja Ateneumin Hiljainen kauneus -näyttely, Oulun kaupunginteatterin Pohjoisesta tuulee -näytelmä, kolmen uskonnon konsertti ja taiteilija Riikka Juvosen piirrossarja Kettusia.


Ristikko


Kirjeenvaihtoa


”Syksyn lehdet pihalla ja postilaatikossa haastavat aktiivisuuteen. Kavereiden reippaat Facebook-postaukset harrastuksista ja sienisadoista herättävät kateuden. Olen verkkaisempi. Some-päivitykseni ovat enemmän ’eilistyksiä’. Onko kiire psyykeni rytmille sopimaton? Käsittääkseni rytmi tarvitsee tauot ollakseen rytmi. Elän enemmän niissä taukopaikoissa, vaikka metsälammen rannalla, rauhassa, suopursun tuoksussa.”

Päivi Puhakka


Seuraava Askel ilmestyy 3.10.2019