Neron elämää

”Olen Nero, entinen orpo villikissa. Enää en ole villi enkä oikein orpokaan. Meri tuli ja tarjosi kodin. Minä hyväksyin tarjouksen…” Näin esittelin urani alussa itseni ja rankan taustani. Äiti siis katosi ja häneltä jäi neljä kissavauvaa. Meistä vauvoistakin katosi yksi. Meri pelasti ja alkoi ruokkia kolmea, Mörköä, Pimua ja minua. Myöhemmin hän etsi sisaruksilleni uuden kodin.

Meri, emäntä-piika, kirjoitti Pentukirjaani noista ajoista näin: ”Siitä alkoi mielenkiintoinen kissankesytysoperaatio, jossa Nero opetti minulle ainakin yhtä paljon kuin minä sille.”

Kirjoitan joka kuukausi seikkailuistani, joita on siunaantunut paljon. Piika on usein ollut sydän sykkyrällä, kun olen kadonnut, sairastanut, tapellut. Onneksi paljon on ollut myös rauhallista maalaiselämää, kodin lämpöä ja turvaa, unohtamatta pulleita hiiriä, ärsyttäviä oravia ja naapurin hupsua koiraa.

Käy ihailemassa kuviani galleriassa!

Heinä-elokuun kaksoisnumerossa kerrotaan, kuinka Nero ja piika saivat söpöjä, mutta ei-niin-toivottuja vuokralaisia.

”Emo-orava kiipeili räystäslaudalla huolestuneena. Vasta nyt piuhat yhdistyivät piian vintillä ja hän tajusi, että talossa on oravanpesä. Minä olin tietoinen asiasta koko pesinnän ajan, mutta en tehnyt siitä isompaa numeroa. Olin nähnyt, miten oravaemo kiipeili pesäpehmusteet suussaan talon seinää.”

 

 

Lähetä Nerolle terveisiä!

Kirjoita viestisi alla olevalla lomakkeella. Kaikki kentät sähköpostia lukuunottamatta ovat pakollisia. Jos kirjoitat sähköpostiosoitteesi, se näytetään kaikille lukijoille.
Viestin otsikko:
Nimi tai nimimerkki:
Sähköposti (ei pakollinen):
Roskaesto, jätä tyhjäksi:
Viestisi: